Viime kirjoittelusta onkin näköjään sitten vähän enemmän aikaa, vaikka mitä ollaan touhattu ja vielä jotain ollaan oikein saatu kunnolla aikaiseksikin.
Tokoiltiin Ilmajoella 4.5 ja Vimpelissä 18.5 ja saatiin näistä ne kaksi puuttuvaa ykköstä eli TK1 on nyt kasassa vihroinkin... Eihän siinä tarvinnut kuin omistajan 'hieman' ryhdistäytyä.
Ilmajoen kisat menivät omasta mielestäni suhteellisen penkin alle ja jäi vaikka mikä kaivelemaan suorituksestta, Vimpelin kisoihin olen muuten ihan tyytyväinen paitsi seuraamiset olivat yhtä huonoja kuin Ilmajoellakin, koira heräsi vasta luoksetulossa ja muu töppäily johtuikin ohjaajasta itsestään.

Tuntuu nyt muutenkin, että meillä on alkanut tuo seuraaminen tökkiä ihan kotioloissakin. Ei enää samanlaista intoa vaan nyt se on lähinnä sitä meininkiä, että seurataan nyt ihan vain sun mielikseks. Aiemmin huomasi kuinka tuokin teki sen ihan täysillä ja häntä pyöri tropillin lailla eikä kontakti rakoillut. Nyt huoh.... Pitää pitää pieni paussi tuosta seuraamisesta ja katsotaan sitten. Tosin itte oon tässä miettinyt, että oonko treenaillut liian kaavamaisesti tai muuten töpeksinyt. No tätä puidessa....

Mussa on myös varmaan hieman yllytyshullun vikaa, koska tarkoituksena olis kisata AVOimessa jo heinäkuussa. Siitä saamme kiittää Ainoa joka Vimpelissä potki mua persuksille aikalailla.
Nyt vaan pitäis ruveta hinkkaamaan kunnolla niitä AVOimen liikkeitä, eniten mua askarruttaa ne kaukot.
Saa nyt nähdä mitenkä käy heinäkuussa... Veikkaan kyllä ettei käy paljon mitenkään, täältä tullaan 3 tulos....

Käytiin myös jälkikausi avaamassa jokin aika sitten ja täytyy kyllä sanoa ettei ollut mikään kovin nautittava kokemus. Vaikuttaa vähän ettei Rikusta näillä näkymin mitään jälkikoiraa tuu, ei ainakaan mun kärsivällisyydelläni...

Tosin multa oli kyllä muutenkin oikein järkevä veto mennä jäljestämään sillon, ei mitenkään hirveän innostuneella tuulella kaiken lisäksi selkä törkiän kipeä johtuen siitä, että se naksahti jotenkin ihmeellisesti kun nousin sängystä ylös... Niin, että kyykippä sielä pellolla sitten vielä... Oikein järkevää Merja.

Jälki oli joku 60-100m pitkä & suora.
Riku taas rupes aivan hysteeriseksi kun näki, että lähin kävelemään sen luokse sen jälkeen kun olin saanut jäljen tehtyä. Odoteltiin vähän yli 15 verran ennen kuin lähdettiin ja se odottelukin lupas oikein hyvää, nimittäin Riku täpinöissään meinas kuristaa ittensä siihen puun ympärille ja löi monta kertaa maahan mun eteen ja yritti vaan ryömiä mun työ ja inisi ja inisi.... Hohhoijaa.

Irrotin sitten Rikun puusta ja sen jälkeen mentiin tällei -->
Tosin mä en varmaan näyttänyt nuon iloiselta. Heti kun irrotin tuan siitä puusta niin kuono oli jo kuin liimattuna maassa, vaikkei oltu lähelläkään jälkeä vielä. Jäljen alussa sitten odottelin, että tuo rauhoittuu ja kokosin samalla itteänikin siinä.

Alku lähti heti hirveällä vauhdilla ja tohinalla ja nameja jäi välistä aika reippaasti. Yritin kyllä itte himmailla sitä vauhtia narun päästä, tuntui vain että jos yritin himmailla niin sitten tuo jäi paikallensa pyörimään ja ajatteli että sen pitää palata takasin.
Yleensä tuo kyllä jäljellä pysyy hyvinkin, mutta tuntuu että se on silti jotenkin hirveen huolimatonta ja turhaa hosumista se meno.
Tällä kertaa sitten meni ekaa kertaa sivuun jäljeltä, yhtäkkiä tuli vaan kauhia tärinä ja hyörinä ja meni sivuun jäljeltä.

Yhdessä kohdassa mulla sitten pimeni vintti ja ärähdin Rikulle kun se hyöri ja pyöri kuin päätön kana (oikein järkevä veto tässä vaiheessa), sen jälkeen kyllä rauhoittui hetkeksi ja tahti hieman hidastui joksikin aikaa sitten taas turhaa kiirehrintää. Vasta kun loppupuolella alkoi tulla yhä enemmän tyhjiä (aluksi vain 1-2, pikku hiljaa sitten viittäkin) keskittyi taas hetken aikaa paremmin kunnes hosui taas loppupuolella.

Hohhoijaa, turhauttavaa.

Mutta sitten vähän tuoreempaa asiaa, ilmoitin meidät perjantaina hakukurssille ja tänään oli sitten ensimmäinen kerta. Ja täytyy sanoa kyllä, että molemmat tykkäs touhusta. Rikua kehuttiin ja kyseltiin, että onko se muka oikeasti ekaa kertaa hakuilemassa.
Ollaanhan me hieman itteksemme hakuiltu, mutta eri tyylillä.
Oli hirveän kuuma päivä, mutta Rikua se ei ihme kyllä tuntunut haittaavan. Toinen oli aivan täpinöissä ja silmät aivan loisti onnesta.
Me ei aloiteltu mistään makkararingeistä vaan Rikulle tehtiin suoraan niin, että juostiin pallokourassa vähän matkan päähän ja Riku päästettiin sitten perään. Ja tämähän singahti heti matkaan, mitä vain pallon tähren

Mukavat treenit oli ja sai ittekkin tuntea kuinka vähällä on kuuroutiminen tuollaisissa hommissa. Pääsin siis ittekkin kokeilemaan maalimiehen hommia ja kun yli innokas sakemanni huutaa ensin korvan vieressä ja sitten yrittää hakia kontaktia ja siirtyy huutamaan sentin päähän sun naamasta niin täytyy sanoa että on se aika kunniaa herättävä otus silloon. Ja tuntui tosiaan siltä, että kuulo lähtee pian vaikka peitinkin korvat niin kuin neuvottiin.

Huomenna päästään pitkästä aikaa agiliitelemään ja aloitetaan se kontaktien työstäminen. Mukavaa vaihtelua päästä taas agiliitelemään, tuntuu että on ollut vähä liian toko täytteisiä nää meidän treenit jo jonkin aikaa. Vaihtelu virkistää...