Ihana mikä ilma, eilen oli vielä ihan sopivasti miinuksen puolella, että maakin oli jäässä. Tänään taas vettä sato ku esterin perseestä ja maa tietysti ihan lilluna.
Siinä välissä kun ei satanut niin lähdettiin treenailemaan, päämääränä tuo läheisen a-a:n kenttä. Laiskuuksissani sitten päätin, että oikaistaan meidän peltojen poikki niin matka lyhynee puolella. Todella hyvä idea Merja, hyvä hyvä. Nimittäin koska oli jo ilta (n. klo 18 lähdettiin) oli ihanan pimeää ja kun ei edes kuu paistanut niin oli todellinen järjen riemu voitto lähteä oikaisemaan siitä suhteellisen pitkän (ja sateen jäljiltä upottavan ja lilluisen) kynnöspellon poikki. Ja mä kun olen liian laiska kantamaan mtn taskulamppua tai mts. mukanani. No siinä se sitten kostautui kun pari metriä peltoa mentyäni olin jo kumossa. Loppu matkastakin oli monta lähellä piti tilannetta, tuohon normaalisti parin minuutin matkaan meni varmaan n. 10 minuuttia tällä kertaa.
Kumminkin päästiin kentälle asti (märkinä ja kuraisina) ja tietenkin se kenttäkin oli yhtä kuravelliä. Eipä vaan sekään tullut mieleen.
Mutta kun sinne nyt tultiin niin pitihän sitä treenatakkin. Tällä kertaa harjoiteltiin vaan kapulan pitoa (ilman sitä pureskelua), kapulan kanssa eteen tuloa sekä sen kapulan hakemista. Myös sitä AVOimen luoksetuloa harjoiteltiin, sekä korjailimme perusasentoa ja pätkiä seuraamista otettiin lisäksi seuraamisen täyskäännöstä aletaan kanssa työstämään (Riku irtoaa aika paljon siinä).

Voi, että tuo koira on niin ihana ♥
Se oikeasti tykkää ihan hirveästi tuosta noutamisesta ja on sitä enemmän taivaissa mitä kehun sitä. Kun otin sen kapulan repusta niin jo siinä vaiheessa häntä vispas ilosesti, kentällä sitten tiputin kapulan maahan ja kävin viskaamassa lapaset lähemmäs reppua niin tuo oli sillä välin napannut sen kapulan itelleen ja kanto sitä jo mulle.
Meillä menee nuo kapulan heitot sen verran hyvin, että otettiin vaan muutama niitä. Eli siis viskaan vaan kapulan menemään (tai vaihtelun vuoksi tiputan sen ihan mun lähelle niin kuin alku harjoitteluissa) ja en puhua pukahda koiralle mitään käskyä tai yllytä sitä menemään vaan se hakee sen ihan ilman kehutuksia tai sanomisia sieltä.
Eteen tulossa meillon kyllä paljon parantamista vielä (oikeastaan kaikissa eteen tuloissa). Tuo ei nimittäin tuu tarpeeksi likelle, ei se kyllä mitenkään kaukanakaan ole. Mutta tykkääsin jos se olis ihan tassut mun kengissä kiinni. Nyt siinä on väliä ehkä sellaset 10-30cm. Aluksi se jää aina vähän kauemmas, mutta parin korjaalun jälkeen tulee tosi tiiviisti. Ja tänään teki sitten monta kertaa peräikkäin niin ja poika oli aivan onnessaan kun kehuin ja leikin sen kanssa tavallista enemmän.
Mun pitäis muutenkin käyttää enemmän ääntä kun kehun tuota.

Luoksetulossa kokeilin tällä kertaa niin, että ihan sanon sille sen 'seis'-käskyn puolessa välissä ja pysähtyi kyllä, mutta liikkui käskyn jälkeen varmaan sen oman mittansa verran. Mikä johtui kyllä eniten siitä, että tuolla oli niin kova se alku vauhti.
Palasin kumminkin sitten tuohon, että viskaan sille pallon puolessa välissä. Tuleepahan ainakin varmasti kunnolla opetetuksi. Ja tällä kertaa se tajusi jo odottaa sitä palloa. Tosin välillä meni aika kopittelu touhuksi se meni, viskasin pallon niin tuo pomppas ihan p*******n korkealle ja nappas sen kiinni. Mutta vipalla kerralla jo huomas sen, että se odotti sitä palloa.

Sivulletuloa/perusasentoa korjailtiin siis kanssa ja sitä ollaan siis ollaan aiemminkin harjoiteltu/korjailtu. Tällä kertaa huomas kanssa sen, että istuu suorempaan & enemmän oikealle kohdalle. Kun kiersi sivulle niin lensi pallo palkaksi.
Mutta meillä on edelleen ongelmana se, että kun ottaa seuraamista ja siinä pysähdyt niin istuu todella vinoon. Vinkkejä tähän kiitos! :/
Mutta seuraaminen oli taas niin upeaa että ♥ Tällä kertaa myös ohjaaja osas olla vilkuilematta koiraa ja pysähän se kontakti silti!
Täyskäännöksissä käytin myös pallon viskausta heti käännöksen jälkeen.

Voi, että kun mulla on kauhea kisakuume päälle. Pian pitää kyllä hakea se TK1 sieltä ja ruveta työstämään kaikkea mitä on ens vuodelle suunnitellut. Mietin tässä kanssa, että uskailtaiskohan sitä ajatella luonnetestaustakin tälle vuodelle. No sen näkee kyllä sitten, mun tuurilla tapahtuu vielä jotain 'mukavaa', tyyliin onnistun katkomaan jalkani ja siinä meni sitten tän vuoden kisat yms. No, ei pitäs maailailla piruja seinille...