En mä taida sittenkään vielä heittää hanskoja tiskiin tuon jäljen suhteen.
Tänään käytiin nimittäin jäljestämässä ja hyvin meni ja kivaa oli tällä kertaa myös ohjaajallakin.
Tein kaksi jälkeä,  vähän alle 100 m (pelto loppui kesken), suoria molemmat ja jonkin verran tyhjiä jätin molempiin.
Tällä kertaa ei ollut minkäänlaista jälkeä siitä hirveesti touhottomisesta ja hosumisesta mikä on vaivannu, innokas tuo oli mutta ei ruvennut hosumaan. Ei kai pitäisi nuolasta ennen kuin tipahtaa, voi nimittäin johtua tuosta kuumuudestakin tuo rauhallisuus, mutta toivotaan parasta
Eteni siis rauhallisesti, eikä mitään turhia hosumis pyörähdyksiä tms. jäihän sinne niitä nameja, mutta kumminkin pysyi hyvin jäljellä ja eteni aika varmasti. Pari kömmähdys kohtaa tuli kyllä, kun jäljellä rupesi jäämään enemmän tyhjiä (en oo ennen niin paljon tyhjiä jättänyt putkeen) niin tuo pysähtyi ja jäi tuijottelemaan mua. Komensin sitten uudestaan, että 'jälki' niin lähti etenemää uudelleen. Mutta tässäkin kohtaa mun olis varmaan pitänyt oottaa, että tuo itse hoksaa jatkaa eikä heti komentaa uudelleen.
Tämän jälkeen edettiin tosi hyvin loppuun asti, toinen töppäys olikin sitten mun syytäni kun en huomannut
meidän merkkiä, että jälki loppui vaan taas yllytin uudestaan että jälki ja koira vahtaa sen näköösenä että kyllä se jo loppui. Hoksasin sitten kattoa taakse ja sielähän se merkki oli.

Toinen jälki menikin sitten vielä paremmin, jätin jo aika alkuvaiheesta tyhjiä sinne (edellisellä oli loppupuolella) ja muutenkin oli tyhjiä tässä enemmän, muttei kyllä pitkiä pätkiä putkeen.
Lähti heti varmasti liikkeelle eikä taaskaan mitään turhia kääntyilyjä ja vääntyilyjä, ekoilla tyhjillä kohdilla taas himmattiin ja kattoi mun päälle, mutta tällä kertaa tajusin jopa olla komentamatta sitä. Ja heti tuo jatkoikin sitten matkaa, loppu jälki menikin ilman minkäänlaisia ongelmia ja tällä kertaa pidin myös silmällä sitä meidän merkkiäkin.

Mieli olis tehnyt tehdä vielä yksi jälki, mutta päätin sitten olla ottamatta riskiä ja lopettaa oikeen hyvin onnistuneeseen hommaan.
Jäi kyllä ittellekkin hinku taas jäljestämään ja varmaan tässä mennäänkin uudelleen. Ehkäpä tuota rauhallisuutta edes auttoi sekin, että sielä jäljellä olevat namit oli ihan samoja nappuloita mitä Riku syökin. Ei ainakaan pitäis silmillä nähdä niitä sieltä maasta niin kuin meillä on ollut vähä makkaroitten kanssa ongelmana, eikä haisekkaan varmaan niin voimakkaasti?

Eilen oltiin myös agiliitelemässä ja tällä kertaa meno oli nimenomaan sitä liitelyä, toisin kuin edellisissä treeneissä (mistä en ole jaksanut tänne raapustaa) jotka meni suhteellisen penkin alle. Ja sekin menee ohjaajan piikkiin. Kun on tumpelo niin on tumpelo.
Edellis kerralla olikin vaikeita ratoja ja hirveästi olis pitänyt valssata ja ite menin ihan solmuun eikä se koira tietenkään saanut selvää, että mitähän estettä tässä nyt tarkotetaan kun ite oon menossa muualle mutta silti huudellaan eri estettä.

Mutta eilinen meni kyllä tosi hyvin ekaa rataa lukuunottamatta mikä oli aika matelua, seuraavalla radalle kumminkin sitten löyty jo vauhtia.
Ei nytkään ollut homma ihan helpommasta päästä (Satu ilmeesesti innostu rääkkäämään meitä kunnolla) ja taaskin piti valssailla, mutta ihme kyllä ei oltu niin solmussa kuin viimeksi. Edelleen kyllä töpeksittiin lahjakkaasti (monta kertaa peräkkäin) pari estettä sen takia kun mä en vaan saanut valssattua vaan jäin tyhmänä vaan heilumaan sinne toiselle puolelle.
Mutta Rikulla oli älytön vauhti päällä (pari rimaakin lenteli paikoiltaan siinä sivussa) ja muuten meni radat tosi hyvin, onnistuneitakin valssauksia siis tuli, ja hirveä hinku jäi taas tuohonkin hommaan.

Ja nyt oon kattellut meille kisatkin (jo oli aikakin...) ja startataan 1.8 jos hyvin käy (lue=jos muistan pistää ilman menemään). Ja jännittää älyttömästi jo nyt!

Treeneissä oli kamerakin mukana;


Mä oon kyllä jonkin sortin lahopää sitten viimeeseen päälle, nimittäin oon nyt unohtanut ilmoittaa tuon kahteen näyttelyyn, Ypäjän & Saarijärven näyttelyt menee nyt ohitte ja lisäksi jäi viime tinkaan tuonne Vimpelin tokoon ilmottautuminen ja nyt kun soitin niin eihän sielä paikkoja enää ollut
Että ärsyttää, mutta kattelin nyt meille toiset toko kisat jo (20.9 Seinäjoella) ja soittelen jo paikkoja varmaan huomenna, että ei varmahan homma jää. Ja nyt kun muistaa vielä hoitaa tuon Valkeakosken näyttelyihin ilmottautumisen niin hyvä olis! Harmittaa vaan kun nuo kaksi nyt jäi...

Toisaalta varmaan ihan hyvä, ettei mahduttukaan tuonne Vimpelin kisoihin, koska meidän liikkeet ei oo mitenkään 100% varmat vielä. Yhdessä välissä näytti hyvältä, mutta nyt tuntuu että koira on keksinyt sata omaa riemujuttuansa mitkä se tekee joka välissä. Ja kaukojen vaihdot on taas alkanut takkuamaan, tuo nimittäin hidastelee taas aluksi (no eipähän ainakaan liiku enää eteenpäin) ja vaihdot siis tapahtuu etenä vauhdilla ja joskus joudun antamaan kaksi käskyä.
Ja paikallaolo mua vasta hirvittääkin, meidän vahvimpia liikkeitä mutta tää jurruttaa. Tarvitaas runsaasti häiriö harjoituksia. Tuo nimittäin nousee istumaan tosi herkästi jos on häiriötä.
Toko treenit on siis mennyt vähän vaihtelevasti, mutta ainakin on ollut hauskaa ja joskus ihmettelee että mistä ihmeestä tuo nuo kaikki temppunsa keksii

Nouto meillä on ihan hyvällä mallilla, mutta siinä on edelleen se, että tuo jää sen kapulan kanssa mun makuun liian kauvas istumaan. Sama homma kuin luoksetulossa, ei meitä kokeessa olla kyllä ikinä tästä rokotettu, mutta mua vaan ärsyttää kun ei koira tuu ihan jalkoihin kiinni.
Mutta saadaanpahan ainakin lisää aikaa treenailla, vaikka olisin kyllä halunnut tuonne Vimpeliin. Olis sekin sitten ollut alta pois, ehkä. En tiedä, että olisko sieltä ihan sitä ykköstulosta tullut kuitenkaan... Olis ollut kuitenkin jännä nähdä

Mutta me pidetään täälä peukot pystyssä Ainolle & Beolle, jotka menee tuonne kisailemaan. Harmi kun ei päästy paikan päälle, olisin Jokenkin halunnut nähdä

                                 



Viime päivät on ollut aikamoista löhöilyä omistajan osalta, paljon mtn muuta ei ole jaksanut oikein tehdä kuin makoilla. Treenattu ollaan joka päivä, mutta siihen se on sitten jäänytkin...
Treenit on mennyt hyvin ja alkaa tässä näyttää tosiaan siltä, että ens kuulla kisataan AVOimessa! Ainut mikä tällä hetkellä hiertää on seuraaminen...
Jos sitä nyt enää voi edes seuraamiseksi sanoa, ennen se oli 'ihanaaseuraamistamärakastantätä!'-tyylistä ja nyt taantunut sellaiseksi 'sunmieliksi'-menoksi. Kontakti roikkuu parhaimmillaan jossain polvien kohdalla ja nippa nappa oikeassa kohdassa löntystellään. Anteeksi onko tuo belgi vai jokin mastiffi? Seuraamisen perusteella veikkaisin jälkimmäistä, ei yhtään belgimäistä menoa siinä.
Mietin ihan tosissani, että mikä siinä hommassa kusee. Homma vain lopahti yhtäkkiä (Ilmajoen kisojen jälkeen?)
Mietin, että oliko liian kaavamaisia seuraamisia, mutta ei nyt sitäkään. Aika hyvin mielestäni yritin pitää treenit vähän erilaisiana ja seuraamis pätkät hyvinkin eripituisina ja palkat hyvinä .
Tällä hetkellä tuntuu, että kisoissa sais mennä ihan kaikki muu nollille kunhan seuraamiseen olisin taas itsekkin tyytyväinen!
Huooh

Kaukot meillä on alkanut sujua hyvin kun ollaan siirrytty takapalkkauseen (oonkohan tästäkin jo maininnut aikaisemmin?), aluksi piti karkailla hieman palkalle mutta nyt on alkanut tapahtua oivallusta.
Mun pitää vaan itte olla tarkkana käsimerkkien kanssa, etten anna merkkiä liian kauvaa tai suoraa vedä ylhäältä kättä alas toiseen käskyyn, eli muistaa siinä käskyjen välissä laskea se käsi välillä alas.

Estehypyssä oli pieniä ongelmia, kiitos mun tyhmyyden. Koira oppi ennakoimaan istumisen, heti hypyn jälkeen supervauhdilla perse maahan kiinni (oon palkannut sitä pallolla, heti lentää pallo kun perse koskee maahan. Sen takia tuo pitääkin huolen siitä, että se perse tosiaan menee supernopiaa maahan)...
Nyt tämäkin on aikalailla kunnossa, ollaan jätetty istuminen lopusta pois hetkeksi aikaa, palkka lentää siis kun koira pysähtyy toiselle puolelle.

Mitään ei olla vielä otettu kokonaisina liikkeinä, eikä tässä nyt kiire olekkaan. Voi olla että vasta kisoissa otetaan liikkeinä, mutta ihan hyvällä malilla mun mielestä on treenit. Miinus seuraaminen tietenkin! Huoh.


Viime päivät on ollu kyllä aikamoosta lähöölyä, mitä nyt Riku on pelannut pesäpalloa pikkusiskon kanssa... Riku tietenkin sieppaamassa palloa.
Joskos sitä pian sais taas ryhdistäydyttyä, vois vaikka suunnistaa tuon kanssa uimaan. Tässä lähellä kun on yksi louhos jossa on pari uimapaikkaa. Ihan kuin yksityinen uimaranta meille kun ei sielä ikinä ketään muita käy. Ja sopivan kävelymatkan päässäkin, ensin hikoilet ja tuskailet sinne kävellessä ja sitten ihanan vilpoiseen veteen.

             
                           
 

Muutama päivä on mennyt taas vain laiskotellessa, on tullut makoiltua vaan rannalla monta tuntia päivässä ottamassa aurinkoa.
Lauantaina sitten jaksoi jo vähän ryhdistäytyäkkin, illalla kun ilmatkin oli jo vähäsen viilentyneet niin tokoiltiin  hieman. Riku oli niin täpinöissään heti kun huomasi että tulin treeni repun kanssa, että sillä välin kun olin hakemassa pantaa & hihnaa niin poika alkoi kanniskelemaan reppua pitkin pihaa.

Paikkalla makuu meni hyvin, olin tällä kertaa näkösuojassa vähän yli minuutin ja Riku nökötti varmasti paikallaan koko ajan. Vois varmaan pikku hiljaa ruveta pidemtämään tuotakin aikaa, paikalla makuut nyt kumminkin on meidän vahvimpia liikkeitä ja yleensäkkin ei tuo ota mitään hirveitä kilareita siitä jos jätän sen yksin johonkin & katoan itse muualle.
Mutta BH-koetta vartenkin treenattaessa olen yleensä jättänyt sen ilman mtn erillistä käskyä vaan odottamaan, eli saa nähdä mitenkä sitten jaksaa olla käskyn alla koko ajan. Mutta jos mä tuota yhtään tunnen niin korkeintaan nousee paikalla olossa istumaan tai seisomaan.
Harvoin tuo on sitä tehnyt, että lähtis mun perään hiippailemaan tms.

Luoksetuloa otettiin myös ja tää kruunas meidän treenit ihan täysin! Olin tosi tyytyväinen, tähän asti ollaan vain tehty niin että kutsun sen luokse ja puolessa välissä viskaan pallon menemään. Ja tätäkään ei monia toistoja olla tehty, nyt sitten viskasin pallon ja lisäsin sitten vain käsky sanan 'Seis'. Muutama toisto ja sitten kiusaus kasvo liian suureksi ja piti kokeilla ilman pallon heittämistä, että mitenkä tuo toimii.
Ja hyvin se toimi! Pysähtyi heti kun käsky tuli, toki käytin samalla käsimerkkiä ja suullista käskyä.
Ensin oli tarkoitus käyttää tässä liikkeessä käsimerkkiä, mutta nyt oon päätymässä suulliseen. Jotenkin tuntuu siltä, että se saattais toimia Rikun kanssa paremmin.

Otettiin myös hieman kapulan kanssa säätämistä. Eteentulot kapulan kanssa eivät menneet niin hyvin kuin olisin halunnut, koira jää omasta mielestä liian kauas. Sama homma kuin luoksetulossa.
Kapulan noutaminen sen sijaan sujuu kivuttomasti, ei ryösti sivulta vaan odottaa kiltisti käskyä ja kapula haetaan kumminkin nopeasti ja ilman pureskelua (jee!)
Tosin kapulan pureskelu alkaa sitten jos joutuu pitämään liian kauan suussa, mutta eihän sitä kisoissakaan montaa minuuttia onneksi anneta sen koiran suussa hautua

Kaukot meillä on takunnut hieman, kun tuo tahtoo liikkua aina pikku hiljaa eteenpäin. Nyt sitten ollaan kokeiltu takapalkkausta pallolla. Heti muuten auttoi, ei liiku enää eteenpäin
Maahan menot meillä sujuu kaukoissa nopeasti, mutta istumaan nousut sitten eivät. Yleensä joudun antamaan jopa kaksi käskyä ennen kuin nousee istumaan. Tätä siis ainakin pitää treenailla vielä reippaasti...

Sunnuntaina sitten käväistiin Tuurin näyttelyissä, tuloksena ERI3 & PU4. Tuomaroimassa oli Antti Nieminen. Tyytyväinen oon reissuun ja etenkin Rikun kehäkäytökseen. Hyvin poika jaksoi seisoskella ilman mtn turhia möllötyksiä, vaikka olikin törkiän kuuma.

Tänään sitten käytiin agiliitelemässä, tosin tällä kertaa sitä ei voi kyllä kovin liitelyksi sanoa. Tuntuu että itte oli ihan solmussa ja koirakin meni mitenkä tykkäs. Meidät radat ei kyllä ollut mitenkää niin silmiä hivelevän kaunista katteltavaa, mutta onneksi oli vain pari rataa ja sen jälkeen siirryttiinkin treenailemaan kunnolla kontakteja. Rikulle on kyllä pikku hiljaa tapahtumassa jotain oivallusta tuossa, että miksi sielä kontaktin päässä on joku odottelemassa.
Enää ei mennä kuin päättömät kanat ja meinata juosta sitä odottelijaa kumoon, vaan osataan jo hidastella ja tiedetään että sielä on jotain herkkua. Tosin sääliksi käy sitä joka sielä kontaktin päässä on (yleensä meidän treenien vetäjää siis), kun tämä hotomolli tulee ja järsii samalla puolet sormista...
Mutta selkeästi on jo tapahtumassa jonkin sortin hoksaamista tässä asiassa.

Eilen päästiin pitkästä aikaa agiliitelemään ja oli kyllä mukavaa vaihtelua. Huomaa kyllä, että on itte päässy laiskistumaan aikalailla ja kunto repsahtamaan. Radalla aivan puolikuollut ja tänä aamuna jalkoja särki ihan mukavasti
Mutta treenit oli kyllä tosi mukavat ja jäi hyvä mieli, seuraavaa kertaa odotellaan innolla. Riku oli aivan tohinoissaan heti kun ajettiin kentälle ja sama into jatku koko radallakin sitten. Vaikka oli hirveän kuuma niin tuolla piisäs vauhtia ja intoa, ohjaaja sai pinkoa täysillä jotta pysyi mukana ja siltikin sai huudella perästä seuraavia esteitä. Koshan tuolla olis viimeksi sellainen vauhti ollut päällä, kyllä on tauko tehnyt hyvää.

Ruvettiin hiomaan kontakteja kuntoon vihdoin ja viimein Hilpin neuvoja noudattaen. Tehtiin niin, että alastulolla kontakteissa Satu (treenien vetäjä) meni odottaamaan esteen päähän namien kanssa ja kun Riku tulee kontakteille palkataan se kun etutassut ottaa maahan ja takapää on vielä kontaktilla ja koira tietenkin pysähtyy siihen. Jo parin kerran jälkeen Riku hiffas, että minkä takia se Satu kyykkii sielä esteen päässä. Tajus että sieltähän saa helppoa namia
Puomin kontaktit etenkin sujui hyvin, mutta A:lla hieman vaikeuksia kun koira tulee niin vauhdilla ettei tahdo keritä pysähtymään siihen kontaktille vaan luisuu siitä suoraan maahan vaikka kuinka yrittää jarrutella...
Kontakti treenejä jatketaan ahkerasti ja kun tuntuu, että tuo on hiffannut hommaa vielä enemmän niin liitän siihen kontakteille jonkun käskysanan. 

Otettiin aika helppoja ratoja treeneissä, kun meidän ryhmään siirtyi pari vähän kokemattomampaakin. Eka rata varsinkin oli turhan helppo, mutta sainpahan itte ainakin vähän treenailla valssausta ja keskittyä kunnolla niihen kontaktien ottamiseen.
Muutamia kisojakin oon agista meille kattellut jo, mutta vielä en oo päättänyt että mihinkä mennään. Pakko kyllä päästä pian kisaamaan, kauhea kisakuume päällä.
Muutamiin epiksiin jotka on  tässä lähellä ollaan menossa harjoittelemaan ja sitten virallisiin.

Viime kirjoittelusta onkin näköjään sitten vähän enemmän aikaa, vaikka mitä ollaan touhattu ja vielä jotain ollaan oikein saatu kunnolla aikaiseksikin.
Tokoiltiin Ilmajoella 4.5 ja Vimpelissä 18.5 ja saatiin näistä ne kaksi puuttuvaa ykköstä eli TK1 on nyt kasassa vihroinkin... Eihän siinä tarvinnut kuin omistajan 'hieman' ryhdistäytyä.
Ilmajoen kisat menivät omasta mielestäni suhteellisen penkin alle ja jäi vaikka mikä kaivelemaan suorituksestta, Vimpelin kisoihin olen muuten ihan tyytyväinen paitsi seuraamiset olivat yhtä huonoja kuin Ilmajoellakin, koira heräsi vasta luoksetulossa ja muu töppäily johtuikin ohjaajasta itsestään.

Tuntuu nyt muutenkin, että meillä on alkanut tuo seuraaminen tökkiä ihan kotioloissakin. Ei enää samanlaista intoa vaan nyt se on lähinnä sitä meininkiä, että seurataan nyt ihan vain sun mielikseks. Aiemmin huomasi kuinka tuokin teki sen ihan täysillä ja häntä pyöri tropillin lailla eikä kontakti rakoillut. Nyt huoh.... Pitää pitää pieni paussi tuosta seuraamisesta ja katsotaan sitten. Tosin itte oon tässä miettinyt, että oonko treenaillut liian kaavamaisesti tai muuten töpeksinyt. No tätä puidessa....

Mussa on myös varmaan hieman yllytyshullun vikaa, koska tarkoituksena olis kisata AVOimessa jo heinäkuussa. Siitä saamme kiittää Ainoa joka Vimpelissä potki mua persuksille aikalailla.
Nyt vaan pitäis ruveta hinkkaamaan kunnolla niitä AVOimen liikkeitä, eniten mua askarruttaa ne kaukot.
Saa nyt nähdä mitenkä käy heinäkuussa... Veikkaan kyllä ettei käy paljon mitenkään, täältä tullaan 3 tulos....

Käytiin myös jälkikausi avaamassa jokin aika sitten ja täytyy kyllä sanoa ettei ollut mikään kovin nautittava kokemus. Vaikuttaa vähän ettei Rikusta näillä näkymin mitään jälkikoiraa tuu, ei ainakaan mun kärsivällisyydelläni...

Tosin multa oli kyllä muutenkin oikein järkevä veto mennä jäljestämään sillon, ei mitenkään hirveän innostuneella tuulella kaiken lisäksi selkä törkiän kipeä johtuen siitä, että se naksahti jotenkin ihmeellisesti kun nousin sängystä ylös... Niin, että kyykippä sielä pellolla sitten vielä... Oikein järkevää Merja.

Jälki oli joku 60-100m pitkä & suora.
Riku taas rupes aivan hysteeriseksi kun näki, että lähin kävelemään sen luokse sen jälkeen kun olin saanut jäljen tehtyä. Odoteltiin vähän yli 15 verran ennen kuin lähdettiin ja se odottelukin lupas oikein hyvää, nimittäin Riku täpinöissään meinas kuristaa ittensä siihen puun ympärille ja löi monta kertaa maahan mun eteen ja yritti vaan ryömiä mun työ ja inisi ja inisi.... Hohhoijaa.

Irrotin sitten Rikun puusta ja sen jälkeen mentiin tällei -->
Tosin mä en varmaan näyttänyt nuon iloiselta. Heti kun irrotin tuan siitä puusta niin kuono oli jo kuin liimattuna maassa, vaikkei oltu lähelläkään jälkeä vielä. Jäljen alussa sitten odottelin, että tuo rauhoittuu ja kokosin samalla itteänikin siinä.

Alku lähti heti hirveällä vauhdilla ja tohinalla ja nameja jäi välistä aika reippaasti. Yritin kyllä itte himmailla sitä vauhtia narun päästä, tuntui vain että jos yritin himmailla niin sitten tuo jäi paikallensa pyörimään ja ajatteli että sen pitää palata takasin.
Yleensä tuo kyllä jäljellä pysyy hyvinkin, mutta tuntuu että se on silti jotenkin hirveen huolimatonta ja turhaa hosumista se meno.
Tällä kertaa sitten meni ekaa kertaa sivuun jäljeltä, yhtäkkiä tuli vaan kauhia tärinä ja hyörinä ja meni sivuun jäljeltä.

Yhdessä kohdassa mulla sitten pimeni vintti ja ärähdin Rikulle kun se hyöri ja pyöri kuin päätön kana (oikein järkevä veto tässä vaiheessa), sen jälkeen kyllä rauhoittui hetkeksi ja tahti hieman hidastui joksikin aikaa sitten taas turhaa kiirehrintää. Vasta kun loppupuolella alkoi tulla yhä enemmän tyhjiä (aluksi vain 1-2, pikku hiljaa sitten viittäkin) keskittyi taas hetken aikaa paremmin kunnes hosui taas loppupuolella.

Hohhoijaa, turhauttavaa.

Mutta sitten vähän tuoreempaa asiaa, ilmoitin meidät perjantaina hakukurssille ja tänään oli sitten ensimmäinen kerta. Ja täytyy sanoa kyllä, että molemmat tykkäs touhusta. Rikua kehuttiin ja kyseltiin, että onko se muka oikeasti ekaa kertaa hakuilemassa.
Ollaanhan me hieman itteksemme hakuiltu, mutta eri tyylillä.
Oli hirveän kuuma päivä, mutta Rikua se ei ihme kyllä tuntunut haittaavan. Toinen oli aivan täpinöissä ja silmät aivan loisti onnesta.
Me ei aloiteltu mistään makkararingeistä vaan Rikulle tehtiin suoraan niin, että juostiin pallokourassa vähän matkan päähän ja Riku päästettiin sitten perään. Ja tämähän singahti heti matkaan, mitä vain pallon tähren

Mukavat treenit oli ja sai ittekkin tuntea kuinka vähällä on kuuroutiminen tuollaisissa hommissa. Pääsin siis ittekkin kokeilemaan maalimiehen hommia ja kun yli innokas sakemanni huutaa ensin korvan vieressä ja sitten yrittää hakia kontaktia ja siirtyy huutamaan sentin päähän sun naamasta niin täytyy sanoa että on se aika kunniaa herättävä otus silloon. Ja tuntui tosiaan siltä, että kuulo lähtee pian vaikka peitinkin korvat niin kuin neuvottiin.

Huomenna päästään pitkästä aikaa agiliitelemään ja aloitetaan se kontaktien työstäminen. Mukavaa vaihtelua päästä taas agiliitelemään, tuntuu että on ollut vähä liian toko täytteisiä nää meidän treenit jo jonkin aikaa. Vaihtelu virkistää...