Muutama päivä on mennyt taas vain laiskotellessa, on tullut makoiltua vaan rannalla monta tuntia päivässä ottamassa aurinkoa.
Lauantaina sitten jaksoi jo vähän ryhdistäytyäkkin, illalla kun ilmatkin oli jo vähäsen viilentyneet niin tokoiltiin  hieman. Riku oli niin täpinöissään heti kun huomasi että tulin treeni repun kanssa, että sillä välin kun olin hakemassa pantaa & hihnaa niin poika alkoi kanniskelemaan reppua pitkin pihaa.

Paikkalla makuu meni hyvin, olin tällä kertaa näkösuojassa vähän yli minuutin ja Riku nökötti varmasti paikallaan koko ajan. Vois varmaan pikku hiljaa ruveta pidemtämään tuotakin aikaa, paikalla makuut nyt kumminkin on meidän vahvimpia liikkeitä ja yleensäkkin ei tuo ota mitään hirveitä kilareita siitä jos jätän sen yksin johonkin & katoan itse muualle.
Mutta BH-koetta vartenkin treenattaessa olen yleensä jättänyt sen ilman mtn erillistä käskyä vaan odottamaan, eli saa nähdä mitenkä sitten jaksaa olla käskyn alla koko ajan. Mutta jos mä tuota yhtään tunnen niin korkeintaan nousee paikalla olossa istumaan tai seisomaan.
Harvoin tuo on sitä tehnyt, että lähtis mun perään hiippailemaan tms.

Luoksetuloa otettiin myös ja tää kruunas meidän treenit ihan täysin! Olin tosi tyytyväinen, tähän asti ollaan vain tehty niin että kutsun sen luokse ja puolessa välissä viskaan pallon menemään. Ja tätäkään ei monia toistoja olla tehty, nyt sitten viskasin pallon ja lisäsin sitten vain käsky sanan 'Seis'. Muutama toisto ja sitten kiusaus kasvo liian suureksi ja piti kokeilla ilman pallon heittämistä, että mitenkä tuo toimii.
Ja hyvin se toimi! Pysähtyi heti kun käsky tuli, toki käytin samalla käsimerkkiä ja suullista käskyä.
Ensin oli tarkoitus käyttää tässä liikkeessä käsimerkkiä, mutta nyt oon päätymässä suulliseen. Jotenkin tuntuu siltä, että se saattais toimia Rikun kanssa paremmin.

Otettiin myös hieman kapulan kanssa säätämistä. Eteentulot kapulan kanssa eivät menneet niin hyvin kuin olisin halunnut, koira jää omasta mielestä liian kauas. Sama homma kuin luoksetulossa.
Kapulan noutaminen sen sijaan sujuu kivuttomasti, ei ryösti sivulta vaan odottaa kiltisti käskyä ja kapula haetaan kumminkin nopeasti ja ilman pureskelua (jee!)
Tosin kapulan pureskelu alkaa sitten jos joutuu pitämään liian kauan suussa, mutta eihän sitä kisoissakaan montaa minuuttia onneksi anneta sen koiran suussa hautua

Kaukot meillä on takunnut hieman, kun tuo tahtoo liikkua aina pikku hiljaa eteenpäin. Nyt sitten ollaan kokeiltu takapalkkausta pallolla. Heti muuten auttoi, ei liiku enää eteenpäin
Maahan menot meillä sujuu kaukoissa nopeasti, mutta istumaan nousut sitten eivät. Yleensä joudun antamaan jopa kaksi käskyä ennen kuin nousee istumaan. Tätä siis ainakin pitää treenailla vielä reippaasti...

Sunnuntaina sitten käväistiin Tuurin näyttelyissä, tuloksena ERI3 & PU4. Tuomaroimassa oli Antti Nieminen. Tyytyväinen oon reissuun ja etenkin Rikun kehäkäytökseen. Hyvin poika jaksoi seisoskella ilman mtn turhia möllötyksiä, vaikka olikin törkiän kuuma.

Tänään sitten käytiin agiliitelemässä, tosin tällä kertaa sitä ei voi kyllä kovin liitelyksi sanoa. Tuntuu että itte oli ihan solmussa ja koirakin meni mitenkä tykkäs. Meidät radat ei kyllä ollut mitenkää niin silmiä hivelevän kaunista katteltavaa, mutta onneksi oli vain pari rataa ja sen jälkeen siirryttiinkin treenailemaan kunnolla kontakteja. Rikulle on kyllä pikku hiljaa tapahtumassa jotain oivallusta tuossa, että miksi sielä kontaktin päässä on joku odottelemassa.
Enää ei mennä kuin päättömät kanat ja meinata juosta sitä odottelijaa kumoon, vaan osataan jo hidastella ja tiedetään että sielä on jotain herkkua. Tosin sääliksi käy sitä joka sielä kontaktin päässä on (yleensä meidän treenien vetäjää siis), kun tämä hotomolli tulee ja järsii samalla puolet sormista...
Mutta selkeästi on jo tapahtumassa jonkin sortin hoksaamista tässä asiassa.